Screen Shot 2019-08-14 at 13.46.12.png

Hei.

Tervetuloa blogiini. Seuraa minua instassa, niin näen kuka sinä olet. <3

The Flow Experiment

The Flow Experiment

Olen kokenut sekää hyvää että huonoa flowta. Vuosia sain aikaiseksi paljon, sillä loin itselleni keinotekoisia flow-tiloja, joissa olin tehokkaampi. En silloin nähnyt tai kokenut, että tekemisissäni olisi ollut joku pielessä.

Aloitetaan tämä kuitenkin tarinalla, josta tämä tutustumiseni flown maailmaan lähti (jos haluat tutustua siihen, mistä flowssa on kysee, täältä löytyy ihan hyvä artikkeli aiheeseen).

Olin Kauppiksen (Helsingin kauppakorkakoulu, maisterilinja) loppusuoralla ja kovin itse varmana kaikesta siitä opista minkä olin itseeni imenyt. Mutta kuten tarinoissa yleensä, liika itsevarmuus kokee jossain kohtaa suuren kolauksen. Niin kävi myös minulle. Tarinassa tärkeänä näyttämönä toimi Taideteollinen korkeakoulu.

Pääsin opiskelemaan Media Labiin (Helsingin Taideteollinen korkeakoulu, maisterilinja) kun olin 26-vuotias. Olin innoissani ja tavoitteenani oli imeä itseeni paljon uutta tietoa etenkin siitä, miten toimia luovien ihmisten kanssa. Minulla oli tuolloin vahva tunne siitä, että tulisin johtamaan luovia tiimejä tulevaisuudessa. En kuitenkaan vielä tuolloin itse kokenut olevani kovin luova.

Olin osallistunut yhteen ensimmäisistä luennoista syksyllä. En nyt ihan muista mikä oli luennon tai kurssin nimi. Mutta kyseisellä tunnilla käsiteltiin projektien onnistumista. Opettaja kysyi meiltä: “Mikä saisi aikaan sen, että projekti voisi meistä tuntua onnistuneelle?”

Minua hymyilytti. Tiesin oikean vastauksen. Viittasin ja vastasin: “Projekti olisi onnistunut jos asiakas olisi tyytyväinen”. Olin kovin varma siitä, että vastaukseni oli oikea, sillä Kauppiksessa oli opetettu aina, että asiakas on ykkönen ja aina oikeassa.

Yllätyin kuitenkin siitä, minkä reaktion sain aikaiseksi. Sainkin vierustovereiltani kysyviä katseita ja ilmeitä, jotka kertoivat minulle, että vastaukseni oli sekä väärä, että kauhistuttava.

En voinut silloin ymmärtää tätä tilannetta ollenkaan.

Kuuntelin muiden vastauksia: “Heureka-elämys”, “Se, että projektissa on saavutettu flow-tila”, “Työrauha” ja lista jatkui.

Aloin tuntea hermostuneisuutta ja lisää hämmennystä. Aloin pohtia, että olisiko kaikki Kauppiksessa oppimani ehkä joistain muista aivan vääriä asioita ja pitäisikö minun käydä kaikki oppimani asiat uudelleen läpi kyseenalaistaen ne. Sitä en ollut tehnyt tai se ei ollut aiemmin edes käynyt mielessäni. Olisiko kaikki oppimani Kauppiksessa ollut turhaa? Mitä nämä vastaukset olivat? Missä planeetalla olin ollut tai mihin olin siirtynyt?

Kävelin kotiin pää pyörällä ja yrittäen kerätä ajatuksiani.

Minulla meni kuukausi tai pari käsitellä tuo kokemus ja löytää itseni sen kaiken keskeltä. Mutta samalla koin uuden tilanteen, missä mieleni avautui hieman enemmän. Sanoisin, että löysin itsestäni luovuuden. Jonkun asian, mikä minussa oli ollut, mutta jota olin rajoittanut aiemmin. Aloin saada ideoita koko ajan. Ideoita pursui yli äyräiden. Mutta tämä onkin sitten toinen tarina.

Jälkeenpäin ajateltuna tuo päivä oli yksi tärkeimmistä minkä koin Taikissa. Se käynnisti minussa prosessin, jonka seurauksena opin valtavasti ja jonka pohjalta opin luovuudesta, itsestäni ja loppujen lopuksi myös johtamisesta.

Tuon päivän seurauksena etenkin flow-tila alkoi kiinnostaa entistä enemmän. Jos halusin olla paljon tekemisissä tulevaisuudessa luovien kanssa (ja mahdollisesti myös johtaa luovia tiimejä, mikä itse asiassa myös tapahtui). Aloin harjoitella sitä. Koin, että minun tulisi löytää flow ja keinot päästä siihen. Jos se oli luoville tärkeä tila, minun tulisi kehittää sitä, jotta voisin auttaa heitä pääsemään kyseiseen tilaan.

Miten kuvailisin omaa flow-tilaani? Flow-tilassa saan asioita tehtyä tehokkaasti ja tavallaan jotenkin automaattisesti. Kaikki muut asiat hämärtyvät ympärilläni. Koen, että minä olen asian tavallaan soitin ja katoan hetkellisesti sen asian alle.

Huomasin nopeasti, mitkä asiat auttoivat tähän tilaan pääsyssä. Vastamelukuulokkeet korvilla, jolloin häiriötekijät saataisiin minimoitua. Musiikki kovalla ja mieluiten repeatilla, jolloin en jossain vaiheessa edes enää noteeraisi musiikkia. Musiikki kuitenkin loisi minuun sykkeen, jolla teen työni kuin urheilusuorituksen.

Koska halusin olla töissäni tehokas, aloin käyttää flowta hyväkseni. Kehitin itselleni joka päivä pakotetun flown. Tehostaakseni tilaan pääsyä, loin keinotekoisen hätätilan itselleni, jolloin sain itseni tekemään täysillä. Sain itseni flowhun muutamassa minuutissa, joskus samantien. Hommat tuli tehdyksi ja myydyt tunnit tuli käytettyä tehokkaasti.

Olin itseeni aina tällaisen puristuksen jälkeen tyytyväinen. Niin tyytyväinen, että kun onnettomana menin kotiin, halusin palkita itseni tuosta rääkistä. Se kuului minulle, sillä olin riuduttanut itseni töissä.

Meni kauan, ennen kuin löysin sen oikean tien flowhun, sellaisen joka ei perustunut itseni rääkkiin. Mietin itse asiassa, että oliko tuo koskaan edes oikeaa flowta, vaan jotain purkkaratkaisua joka näkyi tuloksissa ja paperilla hyvänä.

Aikaisempi tapa ei ollut itselleni lempeä. Uskon, että se ei itse asiassa auttanut edes saamaan asioita enemmän aikaiseksi kuin se, miten saan nyt kun teen asioita hyvällä fiiliksellä. Sen kertoo myös oma HRV:ni (heart rate variability), joka on noussut kun olen keskittänyt aikaani meditaatioon ja siihen, että en pakota itseäni tekemään asioita, mitä en halua tehdä. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että saan valita mitä teen ja kenen kanssa.

Omat kolme vinkkiä flowhun:

  • Nuku hyvin, etenkin panosta REMiin ja HRV:hen. Viime yönä sain REMiä 2h14min.

  • Kuuntele rauhallista musiikkia, klassista. Urheiluun on eri musat.

  • Kuuntele itseäsi. Jos fiilis flown jälkeen on kuin jyrän alle jäänyt, se on luultavimmin vääränlaista flowta. Se voi olla ok hetken, mutta pidemmän päälle se tulee syömään sinua.

Failure is an option

Failure is an option

You learn, You live

You learn, You live

0